Kudos

The Kataya live-band transformed and augmented. 2011. Samsara Recordings #5 “Live at Rekolan Kino” available from Running Moose webshop, well stocked records shops and iTunes et al.

Members:

Jaakko Kiikeri: Guitar
Tomi Laaksonen: Drums
Pauli Päiviö: Keyboards
Sami Sarhamaa: Guitar, synth
Samu Wuori: Bass, synth

Kudos, originally K4, later K9 and finally KuDoS, had it’s roots in Kataya -live band. Kataya, the two-faced folkprog group, had at it’s core the threesome of Matti Kervinen, Sami Sarhamaa and Teijo Tikkanen. Due to circumstances beyond bands control, the gigs were rehearsed and played by quite a different entity. Matti and Sami formed the nucleus, but needed the able hands and feet of Samu Wuori (Guitar, keys), Tomi Laaksonen (Drums) and Juha Aronen (Bass) in order to fullfill their vision of Kataya songs live. After the second “Voyager” album, the live band was further enhanced by Pauli Päiviö (Keyboards). After Kataya was disbanded, the live group (minus Matti and Juha) felt there still was a reason or two for continuing.
K4 started it’s rehearsals on January 2011 by taking a Kataya song “Mindfrost” apart, at first the aim was just to rearrange it but quite soon there was nothing left of the original song. The final product is the first song of the set, “From the Ground Up”.
Samu had decided to become the bassist, so Sami was left to handle the guitar duties. It was soon evident that we needed more power and diversity on guitars. Jaakko Kiikeri graciously accepted the invite. Now we had the players needed. The sound had a nice diversity due to the different outlooks and sounds of the two guitarists; Sami is a more direct and basic in his approach favoring humbucking mics and quite a “fat” sound with occasional metal overtones. Jaakko on the other hand is the ultimate “space and desert” guitarist, using lots of delay and reverb, long notes and a white Stratocaster.


The rehearsals started in earnest in May 2011 and soon we had 3-4 songs nicely taking shape. Around July we were offered a gig by the local  association for live music REMY. The place for the concert was the local kino ie. cinema that had been active since the 70’s. Talk about deja vu! Sami had seen quite a few movies there as a kid. The problem was that we were required to play for an hour. At first we entertained the idea of doing some covers, but soon it was decided that we’d only play originals, with an exception of “Putkivaara”, one of Sami’s composition from Kataya’s first “Canto Obscura” CD. So we started rehearsing and composing material managing slightly over 50 minutes of music. We arranged a “bandcamp” at Sami’s summer cottage, where we were able to rehearse and relax for two days hacking together a song from Jaakko’s and Sami’s bits and pieces. The song was originally called “Cottage Blues” and got christened properly as “Mistaken Landscape”. During rehearsals a lot of video was shot as well and we made a nice video for “From the Ground Up”.
As the live set took shape, so did the method of sound. We were somewhat wounded from the bad monitoring experiences of the past, so it was decided to have in ear -monitoring and no cabinets onstage. This and the addition of personal monitor mixer was the key for success. We were able to reproduce the same balance over and over again, so there was less space for mistakes. The gig proved to be a swansong for the band, luckily it was quite a good gig. It was released in November 2013 and can be found from proper record stores analog and digital. Below is an example from that gig, check out the lighting…;-)

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=vunNnbir7O4&w=420&h=315]

Spotify: [spotify id=”spotify:album:3QPAfGhCa4MEZOcoGDxhlj” width=”300″ height=”380″ /]

iTunes:

https://itunes.apple.com/fi/album/live-at-rekolan-kino/id728556205

Here’s a review from Karjalainen:

Äänikudos

Kudos
live at Rekolan Kino

Kudos-yhtye on koottu pääkaupunkiseudulta ja siinä vaikuttaa musiikkialan ammattilaisia. Esimerkiksi kitaristi Sami Sarhamaan ja basisti Samu Wuoren nimet ovat tuttuja useamman levyn teknisistä tiedoista. Kitaristi Jaakko Kiikeriä työllistää Kitarapaja-yritys ja onpa miehen tyylikästä soittoa kuultu esimerkiksi Hectorin taustabändissä.
Kudoksen genre on valtavirtaan nähden virkistävä instrumentaalimusiikki. Sävellyksissä, joista valtaosin vastaa Sarhamaa, on modernin progressiivisen rockin ja progemetallin elementtejä. Kitarat laulavat, ja välillä käy mielessä, voisiko tältä kuulostaa vaikkapa David Gilmourin ja Steven Wilsonin yhteinen projekti.
Livenä äänitetyssä levyssä on hieman liikaa ”kaikki soittaa koko ajan aika paljon” -prässäystä, eli sovituksellisia suvantoja mahtuisi.
Suonna Kononen

Salon Seudun Sanomat (Veli-Matti Henttonen)

Kudos: Live at Rekolan Koulu (Samsara)

Kudos ei taida bändin nimenä sanoa juuri kenellekään mitään.
Mutta annas olla, sillä instrumentaalista progea soittavan bändin
juuret johtavat monta astetta tunnetumpaan saman genren soitto-
porukoihin kuuluvaan Katayaan.
Kudos on ollut projektiluontoinen kokoonpano, joka soitti
pari vuotta sitten elämänsä ensimmäisen ja samalla viimeisen
livekeikan. Nyt tämä Vantaalla soitettu konsertti on julkaistu levyllä
Live at Rekolan Kino.
Vaikka Kudos on toiminut ns. terapiapohjalta, ovet levylle
päätyneet yhdeksän pitkähköä instrumentaalia täyttä asiaa.
Mistään jamittelusta vain soittomielessä mielestäni ei ole kyse,
vaan sähköinen musiikki on perin harkittua ja näin ollen tyylikästä.
Kudos on yhtä kuin kitaristit Sami Sarhamaa ja Jaakko Kiikeri,
basisti Samu Wuori, kosketinsoittaja Pauli Päiviö sekä rumpali Tomi
Laaksone. Tyylillisesti soitto on lähinnä 70-luvun brittiprogea mukailevaa
tyyliin Camel, mutta mukana on myös uudempaa progea edustavaa Flower
Kings -soundia.
Uskoisin tämänkaltaisen musiikin löytävän edelleenkin kuulijoita.

RETROKKI:

Instrumentaalista progea pääkaupunkiseudulta, äänitetty pari vuotta sitten livenä. Projektiyhtyeen ensimmäinen ja viimeinen keikka, siksikin julkaisun arvoinen.

Joillekin mammuttiartisteille julkaisun perustaksi riittää historiallisuus, materiaalin laatu ei välttämättä ole julkaisukriteereissä pääosassa. KuDoS ei kuulu tähän sarjaan, sillä yhtyettä tuskin lähipiirin ulkopuolella tunnettiin. Toki tämäkin julkaisu on historiallinen siinä mielessä, että yhtye soitti vain tämän yhden ainoan keikan. Tiedätte kuitenkin mitä tarkoitan.

Jos oikein olen ymmärtänyt, kokoonpanon juuret löytyvät Kataya-yhtyeestä, jonka avaruudellista folkrockia lähdettiin instrumentaalisti varioimaan. Muutaman mutkan kautta päädyttiin miehistöön, jonka muodostivat Sami Sarhamaa ja Jaakko Kiikeri (kitarat), Pauli Päiviö (koskettimet), Samu Wuori (basso) sekä Tomi Laaksonen (rummut). Tällä miehityksellä tehtiin pistokeikka Vantaan Rekolan Kinossa, vanhassa elokuvateatterissa 27.8.2011. Loppujen lopuksi Katayakin jäi muistoksi vain: musiikki otti itsenäisen, hyvinkin sähköisen suunnan.

Vahvassa kitaravedossa mennään. Kiikerin Gilmourmaisen kaikuvia, tyynen rauhallisesti soitettuja, korkealle kurottavia sankarimaisia kitarakaaria. Sarhamaan jämäkästi komppaamia säröisempiä kuvioita. Päiviön välillä hyvinkin 70-lukulaisesti ujeltavia syntikoita. Wuoren ja Laaksosen komppi pitää välillä hieman hahmottomat, muutaman fraasin ja soolon biisitkin liikkeessä. Liveksi soundi on hyvinkin tasapainoinen, dynamiikkaa löytyy niin soitossa kuin sovituksissakin: toisaalla astellaan vienon tunnelmoinnin merkeissä, välillä juntataan raskaammalla kädellä.

Melodioissa on skandinaavista jylhyyttä, parhaimmillaan slaavilaista, sydämeen käyvää melankoliaakin kuten avausbiisissä ”From the Ground Up”. Sarhamaan tarina biisien synnystä selittää parin sisällöltään kalpeamman kappaleen olemassaolon: aika on aina kortilla, setti on silti saatava täyteen. Biisien tarttumattomuus
lupaa toisaalta levylle pitkän elämän karkottamalla kyllästymisen.

Yksittäisistä biiseistä moniosainen ”Putkivaara” periytyy Katayan ”Canto Obscura” -levyltä. ”On the Verge” riffittelee yksinkertaisen tekokkaasti, välillä kiidetään vuorovetoa moottoritiellä, välillä rauhoitutaan ihailemaan jylhiä vuoristomaisemia kunnes päädytään junnaamaan mutkaisempia pikkuteitä. ”Driving Deep” on mainion elokuvamainen, viihteellisessä jännärissä omiaan oleva biisi päättää keikan ylvään tyylikkäästi. Ehkä siitä ei olisi mielen poimuja kutittavaksi klassikkotunnariksi, mutta tunnarin muunnelmaksi kylläkin. Tämä taitaa päteä muuhunkin levyyn: se kirkkain melodinen helmi olisi ehkä vaatinut hieman enemmän puserrusta ‒ ja uskon että sitä kavereilta olisi kyllä löytynyt. Sovituksellista mielikuvitusta ja näkemystä nimittäin kyllä piisaa. Tällaisenaan ”Live at Rekola Kino” on pätevä ja melodiseen instruprogeen tykästyneitä diggareita viihdyttävä dokumentti.

Tulossa lisää arkistojen aarteistoa

Nyt käsissä pyörivä KuDoS-kiekko on ensimmäinen Samsara Recordsin Sami Sarhamaan arkistojulkaisujen sarjassa, Samin mukaan ”yllättävän paljon julkaisemisen arvoista materiaalia on jäänyt pöytälaatikkoon”. Ensi vuonna Samsaran arkistonauhoista pitäisi julkaista kaksi Chapter Onen albumia (laulajana Hannu Leiden ennen äijän Havana Black -rupeamaa), yksi Katayalta sekä vielä yksi, jonka esittäjäksi on mainittu PS.. Itselläni on hämärä muistikuva, että olisin nähnyt Chapter Onen livenä Tavastialla joskus 80-luvun alkuvuosina ja vaihtanut Hannun kanssa keikan jälkeen ajatuksia. Voi mennä nyt ihan harhaan, mutta jotenkin mielessäni muhii Van der Graaf Generatorin ja U2:n ristisiitos… bändissä oli lupausta, joten ainakin tuon kokoonpanon arkistoäänitteet kiinnostavat.

Pekka

————–

RIFFI

Progen harrastajilla riittää sinniä. Sävelletään kunnianhimoista musiikkia, sovitetaan ja treenataan se huolella, ja järjestetään sitten itselle keikka, joka tietysti myös tallennetaan. Tämänkertaisessa tapauksessa bändin jäsenistä osa on ammattisoittajia, ja musiikista päätellen tämä olisi ollut ihan mahdollinen uravalinta muillekin. Nyt pitäydytään kuitenkin siinä rajamailla, tinkimättömän harrastuksen ja ammattimaisen toteutuksen leikkauksessa.
Syksyllä 2013 julkaistu levy on tallennettu yhtyeen toistaiseksi ainoalta keikalta, tunnelmaltaan ilmeisen intiimissä Rekolan Kinossa (27.8.2011).

Kudoksen sointi on raskas, mutta ei soundien vuoksi. Miksauksessa on kyllä sekä tukevuutta että yllin kyllin ilmaa, sanoisinpa että nyt on kansainvälistä soundia. Tämä ei toisaalta ole ihme, sillä levyn äänityksestä vastanneella ja materiaalin miksanneella Sami Sarhamaalla on jo kymmenien vuosien kokemus alalta, niin musiikin kuin elokuvien äänimaailman osalta.
Eikä soittajistonkaan tyylitajua voine sivuuttaa: mehevät syntikka- ja kosketinsoundit nivoutuvat kitaroihin saumattomasti, bassolle on jätetty tilaa ja rummuissa on sekä voimaa että vivahteita. Kaikille on paikkansa, mikään ei jyrää muiden yli ja kokonaisuus kasvaa osiensa summaa suuremmaksi.

Kudoksen raskas sointi syntyy hitaista tempoista ja yllättävän mollivoittoisista sävellyksistä. Koostumukseen kuuluu verkkaan vaihtuvia, jylhän massiivisia sointumaisemia joiden ylle yksiääniset melodiat laskeutuvat. Soolovuoroa vaihdetaan sujuvasti soittajalta toiselle, mutta vain harvoissa paikoissa kapulaa kuljetetaan yhteistoimin. Tämä on hiukan harmi, sillä vaikka solistinen ilmaisu on varmastikin kantanut keikkatilanteessa komeasti, alkaa levyä muutaman kerran kuunneltuaan kaivata teemoihin lisäsävyjä, joita unisonossa soitetut melodiat ja etenkin stemmat voisivat tuoda. Nyt komppi on nimenomaan komppia ja sen päälle soitetaan paikoitellen hiukan yksinäiseksi jäävä ja usein varsin improvisoidulta vaikuttava melodia.

Virtuoosimaisia instrumenttisooloja ei tarjota, mutta tilanteen päällä ollaan tyylikkäästi kaiken aikaa ja nimenomaan yhtyeenä Kudos soi yhtenäisesti ja ehyesti. Rytmisesti soitto on tarkkaa ja pikkuasioistakin huolehditaan. Yhteisesti sovitut jaot taitteissa sujuvat mallikelpoisesti, ja genreen olennaisesti kuuluvat parittomat tahtilajit sekä tahtilajien vaihdot taittuvat luonnikkaasti.
Hitaissa tempoissa rumpukomppikin harventuu, mutta iskujen lomaan tilkettä tuovat niin ghost-nuotit kuin ohjelmoidut perkussiotkin. Viimeksimainituista löytää yhtymäkohtia afrikkalaisiin vaikutteisiin, ehkäpä kuitenkin Englannin kautta kierrätettyinä. Tässä suhteessa levyn viides kappale, Kindest Fool, etnovivahteisine lyömineen ja savannirumpuineen on herkullinen makupala, jonka kruunaa kaunis kuulassointinen kitaramelodia.

Kudos saattaa sanana viitata joko erilaisten muusikoitten tai musiikillisten elementtien muodostamaan kokonaisuuteen, jonka vertaukseksi käy vaikka perinteinen räsymatto pitkittäisine loimilankoineen ja poikittain niiden väleihin ujutetuine kuteineen. Tai sitten sitten bändin nimellä viitataan muinaiskreikan kudos-käsitteeseen, joka taas kääntyy suurin piirtein ”ylistykseksi uskomattomasta suorituksesta”.
Niin tai näin, Kudos on oiva osoitus siitä, että harrastustoiminnan ja ammattituotannon raja ei ole eksakti, Ja jos toisinaan ammattipuolelta luiskahtaakin ulos puolivillaista kamaa, niin ilahduttavasti myös tällaisesta vapaa-ajan toiminnasta syntyy vastavuoroisesti kvaliteetiltaan todella ansiokasta jälkeä.

Kudos: Live at Rekolan Kino (Samsara, 2013)

 

24.03.2014

|

Lauri Paloposki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *